Yrityssaneerausohjelman sisältö

Yrityssaneerauksen kohteena on koko yritys – eivät vain sen velat. Rakenteellisesti saneerausohjelma koostuu kahdesta osasta; selvitysosasta ja toimenpideosasta. Toimenpideosa käsittää varsinaiset toiminnalliset saneeraustoimenpiteet sekä velkajärjestelyosan. Saneeraustoimien osassa määritellään tarvittavat tervehdyttämistoimet. Tervehdyttämistoimien kirjo on periaatteessa rajaton. Tavallisia tervehdyttämistoimia voivat olla yritystoiminnan osien karsiminen tai lisääminen, tarpeettomien varallisuuserien rahaksi muuttaminen, yrityksen juridisen muodon muuttaminen, pääomarakenteen kohentaminen, rahoitusjärjestelyjen uudistaminen, henkilöstön sopeuttaminen, toimitilojen järkeistäminen, taikka omistussuhteiden, johdon tai organisaation rakenteen muuttaminen. Tervehdyttämistoimien määrää ja laatua ei ole rajoitettu. Kaikki liiketaloudellisesti järkevät keinot on käytettävissä.

Näiden toiminnallisten tervehdyttämistoimien lisäksi yrityssaneerausohjelmaan kuuluu velkojen uudelleen järjesteleminen, velkajärjestelyosa. Ohjelmassa velat jaetaan ryhmiin. Yrityssaneerauksen piiriin kuuluvat ensinnäkin vain velat, jotka ovat syntyneet ennen yrityssaneeraushakemuksen jättämistä. (Ennen 1.6.2007 voimaantullutta lainmuutosta saneerausvelkoihin kuuluivat myös hakemuksen jättämisen ja aloittamispäätöksen välisenä aikana syntyneet velat.) Hakemuksen jättämisen jälkeen syntyneet velat eivät kuulu saneerauksen piiriin. Ne on maksettava normaalisti ajallaan.

Varsinaisten yrityssaneerausvelkojen kohdalla on omaksi ryhmäksi erotettava vakuusvelat, eli velat, joiden vakuudeksi yritys itse on antanut velan turvaavan vakuuden. Vakuusvelat jaetaan edelleen omiksi alaryhmikseen vakuustyypin perusteella. Vakuusvelkojen kohdalla on syytä muistaa, että niihin eivät kuulu velat, joiden vakuudeksi joku yhtiön ulkopuolinen taho on asettanut vakuuden. Myöskään siltä osin kun vakuuden arvo ei kata velan määrää, ei kyseessä ole vakuusvelka. Varsin usein vakuuksien arvot ovat riittävät. Tyypillisimpiä vakuusvelkoja ovat pankkivelat ja osamaksuvelat.

Tavallisten velkojen ryhmässä tule omaksi ryhmäksi erottaa velkojat, joiden saatava voidaan periä ilman tuomiota tai päätöstä (ns. julkisoikeudelliset velat). Käytännössä ryhmään kuuluvat verovelat, lakisääteiset vakuutusmaksut ja palkkaturvasaatavat. Myös määrältään vähäiset velat erotetaan usein pienveloiksi.

Vakuusvelkojen kohtelu poikkeaa muista ns. tavallisista veloista siinä, että niitä ei saa – ilman velkojan suostumusta – ollenkaan leikata. Niiden maksuaikaakaan ei saa merkittävästi pidentää, ja niille tulee ohjelmassa maksaa “nykyarvon turvaava korko”. Myös yrityssaneerausmenettelyn aikana kertynyt normaalien lainaehtojen mukainen korko tulee maksaa. Mahdollinen vakuusarvon aleneminenkin tulee hyvittää.

Muut kuin vakuusvelat ovat tavallisia velkoja. Tavallisille veloille maksetaan kullekin suhteellisesti saman suuruinen osa. Tavallisia velkoja voidaan leikata, mutta leikkauksen tulee olla kaikille yhtä suuri. Tavallisten velkojen viivästysseuraamukset voidaan poistaa ja veloille voidaan määrätä pidennetty maksuaika. Leikkauksen suuruus on tapauskohtaista, ja riippuu yrityksen maksuvarasta ohjelman aikana. Leikkauksen ehdottomana alarajana on, että tavallisten velkojien asema on parempi mitä se olisi konkurssissa.

Ns. viimesijaisille veloille, eli sellaisille veloille joille saa kertyä suoritusta vasta muiden velkojen jälkeen, ei ohjelmissa yleensä kerry suorituksia lainkaan. Määrältään vähäiset velat, eli pienvelat voidaan ohjelmassa määrätä maksettavaksi kertasuosituksena. Palkkavelkojen maksusta on niin ikään omat määräyksensä.

Sivullisten asettamista esinevakuuksista on omat määräyksensä riippuen siitä, onko vakuus asetettu yksityishenkilönä vai osana antajan liiketoimintaa. Lähtökohtaisesti saneeraus ei estä velkojaa perimästä velkaa vakuudesta.

Yrityksen toiminta yrityssaneerausmenettelyn aikana
Yrityksen toiminta yrityssaneerausmenettelyn aikana jatkuu pääosin entisenä. Hakemuksen jättämisen jälkeen syntyviin velkoihin ei kohdistu maksu- tai perintärajoituksia. Uudet velat tulee maksaa ajallaan. Lisäksi uudet velat saavat erityissuojaa mahdollisen menettelyn aikaisen konkurssin varalta. Suojan antamisella on osaltaan haluttu turvata yrityssaneerauksen onnistumismahdollisuuksia. Massavelkasuojan johdosta yrityksen sopimuskumppanien luottoriski voikin joskus olla jopa vähäisempi kuin normaalisti.

Ennen yrityssaneeraushakemuksen jättämistä syntyneitä velkoja ei pääsääntöisesti saa maksaa. Niiden osalta annetaan maksumääräykset varsinaisessa maksuohjelmassa. Maksukiellosta on kuitenkin eräitä poikkeuksia. Vakuusvelkojen korot on aina maksettava. Työntekijöiden palkkasaatavat menettelyn aloittamista edeltäviltä kolmelta kuukaudelta tulee maksaa. Maksukiellon ulkopuolelle voivat jäädä myös tietyt menettelyn alkaessa täyttämättä olevat suoritukset, jotka ovat yrityksen kannalta tavanomaisia. Luotollisesta maksuliikennetilistä on omat määräyksensä. Poikkeusten tarkoitus on yhtiön jatkamisedellytysten turvaaminen. Ennen maksukiellon ulkopuolelle jäävien velkojen maksamista on aina syytä olla yhteydessä selvittäjään.

Yrityksen omistajien ja johdon asema pysyy yrityssaneerausmenettelyn aikana pääosin entisellään. Varsinaisessa yrityssaneerausohjelmassa niihin voidaan sitä vastoin tehdä suuriakin muutoksia, jos ne ovat välttämättömiä ohjelman aikaansaamiseksi.

Yrityssaneerausohjelman laatiminen ja vahvistaminen
Yrityssaneerausohjelman laatiminen on selvittäjän tehtävä. Selvittäjän lisäksi yhtiöllä itselläänkin, kuten myös tietyllä saneerauksen muillakin osallisilla, on rinnakkainen oikeus ohjelmaehdotuksen tekemiseen. Rinnakkaisehdotukset eivät ole yleisiä.

Yrityssaneerausohjelman jättämistä on aina edeltänyt ns. perusselvityksen tekeminen, lain edellyttämien virallisilmoitusten tekeminen ym. selvittäjän valmistelutoimet. Ohjelmaehdotuksen laatimiselle on varattu tavallisesti aikaa 4 kk.

Ehdotus toimitetaan ensin oikeuteen. Oikeuden tarkastettua ehdotuksen saavat yrityssaneerauksen osalliset tilaisuuden sekä saneerausvelkojen riitauttamiseen, että väitteiden esittämiseen saneerausehdotuksesta. Lausumat lähetetään selvittäjälle, jolla on tarvittaessa tilaisuus tehdä ohjelmaehdotukseensa muutoksia tai täydennyksiä. Ehdotuksen lopullisesti valmistuttua seuraa äänestys. Siinä tapauksessa, että kaikki velkojat ovat nimenomaisesti suostuneet ehdotukseen, ei äänestystä tarvita. Ohjelma voidaan vahvistaa suoraan, jollei se loukkaa jonkun asianosaisen oikeutta, taikka ohjelman toteutumiselle ei jostain syystä olisi edellytyksiä.

Äänestystä varten velkojat on jo ohjelmaehdotuksessa jaettu ryhmiin. Äänestys tapahtuu velkojaryhmittäin. Laki asettaa tietyt vähimmäismääräykset ryhmille. Ohjelma voidaan vahvistaa, jos enemmistö kustakin velkojaryhmästä on sen hyväksynyt. Enemmistön määräytymisestä on laissa tarkat säännökset. Ellei kaikissa ryhmissä saavuteta enemmistön kannatusta, voi se silti tulla vahvistetuksi. Ohjelma voidaan vahvistaa silloin, kun ainakin yksi velkojaryhmä on äänestänyt ohjelman hyväksymisen puolesta, ja kaikkien ohjelman puolesta äänestäneiden velkojien saatavat edustavat vähintään viidennestä äänestyksessä huomioon otettavista saatavista.

Molemmissa tapauksissa tuomioistuimella on aina mahdollisuus päättää, onko vahvistamiselle lain tarkoittamia esteitä. Huolella valmistellussa ehdotuksissa niitä ei yleensä ole.

Äänestyksessä velkojien on joko hyväksyttävä tai hylättävä esitys. Ehdollisia äänestyslausumia ei huomioida.

Nopeutettu saneerausmenettely NOPSA

Konkurssiasiamiehen toimisto on kehitellyt ja antanut suosituksen nopeutetusta saneerausmenettelystä 17/2012. Suosituksen johdanto-osassa todetaan: “Yrityksen saneeraukselle on käytännössä kolme menettelytapaa: vapaaehtoinen sopimus yrityksen ja velkojien välillä, yrityssaneerauslain mukainen lakisääteinen yrityssaneeraus sekä näiden kahden yhdistelmä. Vapaaehtoinen saneeraus on käytettävissä yleensä silloin, kun yrityksen talousvaikeuksiin pyritään hakemaan ratkaisua jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin yritys on tullut maksukyvyttömäksi. Lakisääteinen yrityssaneeraus sopii lähinnä niihin tilanteisiin, joissa yritys on jo maksukyvytön, se ei pysty enää sopimaan velkojien kanssa riittävistä maksujärjestelyistä ja se tarvitsee välitöntä suojaa velkojien perintätoimenpiteiltä. Tämän suosituksen tarkoittama vapaaehtoisen saneerauksen ja lakisääteisen yrityssaneerauksen yhdistelmä on käyttökelpoinen niissä tilanteissa, joissa yritys pystyy uhkaavasta tai alkaneesta maksukyvyttömyydestä huolimatta vielä sopimaan velkajärjestelyistä ja liiketoiminnan saneeraustoimista merkittävimpien velkojiensa kanssa, vaikka ei enää pystykään vastaamaan kaikista velvoitteistaan.”

Ohjelman seuranta ja yrityssaneerauksen kustannukset
Vahvistetun ohjelman toteutumisen seuraajaksi oikeus määrää valvojan. Valvojan tulee vuosittain antaa velkojille selonteko ohjelman toteutumisesta.

Yrityssaneerauksen kustannukset koostuvat kolmesta vaiheesta, hakemusvaiheesta ja ohjelman laatimisvaiheesta, sekä valvontavaiheesta.

Hakemusvaiheen aikana kustannuksia kertyy hakemuksen laatijan / yrityskonsultin palkkioista, tilintarkastajan lausunnosta ja mahdollisesti kirjanpitäjän palkkioista. Tämän lisäksi hakemisen yhteydessä voi kertyä joitakin suoranaisia kuluja, kuten asiakirjojen lunastuskuluja ja oikeudenkäyntimaksu.

Saneerausohjelman laatimisvaiheessa kustannuksia syntyy lähinnä selvittäjän palkkiosta ja kuluista. Selvittäjän tulee esittää toimenpiteistään yksilöity lasku, ja saattaa se kaikkien asianosaisten kommentoitavaksi. Selvittäjän laskun vahvistaa tuomioistuin. Hyvin laaditussa saneerausohjelmassa kustannusten vaikutus voidaan ottaa huomioon aloittamisvuoden maksuvarassa.

Valvojalla on oikeus periä tehtävänsä suorittamisesta kohtuullinen palkkio. Hyvin hoidetussa saneerauksessa valvoja selviää vähällä työllä, eikä valvonnasta aiheudu merkittäviä kustannuksia.

Ota yhteyttä asianajotoimistoomme jos kaipaan apua saneerauksessa!